Sopiva säästötavoite

Viime vuoden alkupuolella Saituri-blogia pitävä Antti haastoi itsensä ja lukijansa säästämään vuoden aikana 10 000 euroa. En lähtenyt tuohon haasteeseen mukaan, mutta laskeskelin joulukuun alussa, että tuo 10 000 euroa voi mahdollisesti omallakin kohdallani ylittyä. Kuten jo uutiskirjeessä mainitsinkin, Antti itse sai kasaan 14 500 euroa. Myös monien omista tuloksistaan raportoineiden Saiturin blogin lukijoiden tulokset olivat reilusti viisinumeroisia.

Antin säästöhaasteprojekti sai minut miettimään, että kannattaisiko minunkin asettaa itselleni tälle vuodelle jokin julkinen säästötavoite.  Saituri-blogia pitävä  Antti on jo tehnyt oman päätöksensä tavoitteiden julkistamisen suhteen: ”seuraan [vuoden 2011 säästötavoitteen edistymistä] vain omalla koneellani, enkä näillä näkymin aio tuloksiani sen osalta julkistaa. Teen näin jo ihan oman turvallisuutenikin nimissä.” Mielenkiintoista kyllä, myös Taloudellinen riippumattomuus -blogin Pasi taas totesi jokin aika sitten, että ”Salkun paisuminen merkittävämpiin määriin aiheuttaa kuitenkin sellaisia sivuvaikutuksia, että haluan tässä vaiheessa siirtyä pois julkisesta euromääräisestä salkun levittelystä.”

Olen lisäksi miettinyt, että kuinka suureksi minun tulisi mahdollinen säästötavoitteeni asettaa. Tästäkin on paljon mielipiteitä:

• Joidenkin mielestä säästötavoitteen pitää olla realistinen ja jonkin verran isompi kuin edellisenä vuotena.
• Toisten mielestä siinä vaiheessa kun rahaa on riittävästi, ei sitä tule enää hankkia enempää, sillä ”ahneella on paskainen loppu”.
• Monet amerikkalaiset self help -kirjailijat ja kauppakorkeakoulun käyneet ystäväni ovat sitä mieltä, että säästötavoite voi olla aivan niin suuri kuin haluaa.

Yleisesti ottaen olen huomannut, että tietyn satunnaisen numeerisen tavoitteen asettaminen saa minut ahdistuneeksi. Otin esimerkiksi joskus nuorempana kuntoilutavoitteekseni, että nostaisin 120 kiloa penkistä. Pidin kirjaa kaikista kuntosalikäynneistäni ja kirjoitin pieneen muistivihkoon ylös jokaisen tekemäni liikesarjan painot ja toistomäärän. Lopputulos oli, että kuntosalilla käyminen alkoi tuntua pakkopullan syönniltä.

Omasta mielestäni fiksuimman mallin säästötavoitteiden asettamiseksi on esittänyt David Bach. Hän ehdottaa kirjoissaan, että täysin hatusta vedetyn ”haluan miljonääriksi” -tavoitteen asettamisen sijasta säästötavoite kannattaa aina sitoa omiin elämänarvoihin. Hän perustelee tämän mielestäni varsin järkevästi niin, että ihmiset kykenevät mihin vain silloin, kun vaakalaudalla ovat ihmisen omat, syvimmät arvot.

Kirjassaan Smart couples finish rich hän antaa esimerkkinä henkilön, jonka tärkein arvo on turvallisuuden tunne. Tälle henkilölle järkevä, hänen omia arvojaan toteuttava säästämistavoite voisi olla kasvattaa omaa nettovarallisuuttaan kymmenellä prosentilla seuraavan kolmen vuoden aikana. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi hän voisi esimerkiksi sitoutua lisäämään kuukausittaisia eläkesäästöjään kuudesta prosentista kahteentoista prosenttiin nettotuloistaan. Bach on luonut tämän yksinkertaisen ajatuksen ympärille kokonaisen säästämismallin, jota hän kutsuu nimellä Purpose-focused financial plan. (Pakko rakastaa amerikkalaisten kykyä tuotteistaa yksinkertaisetkin ajatukset.)

David Bach on myös todennut, että tutkiessaan omien taloudellisten tavoitteidensa ja haaveidensa taustalla olevia arvoja ihmiset tulevat usein huomanneeksi, että heidän omien haaveiden taustalla olevien arvojen toteuttaminen ei välttämättä vaadi niin paljon rahaa kuin voisi kuvitella. Voimme esimerkiksi haaveilla lottovoitolla hankittavasta etelänmatkasta vain siksi, että haluaisimme viettää rauhallista, omaa aikaa aviopuolisomme ja lapsiemme kanssa. Rauhallisen, yhteisen ajan viettäminen perheen kanssa ei kuitenkaan vaadi lottovoittoa tai edes 10 000 euron lomamatkaa Thaimaahan.

Tein tällaisen David Bachin ohjeen mukaisen itsetarkastelun jo viime kesänä ja totesin tuolloin, että tärkein taloudellinen tavoitteeni on oman asunnon ostaminen. Tämän tavoitteen taustalla olevat arvot ovat minulla varmaankin itsenäisyys, liikunta ja rentoutuminen, turvallisuus ja perhekeskeisyys. Toivon esimerkiksi, että minulla olisi oma autotalli, jossa voisin korjata ja huoltaa maastopyöriäni sekä oma sauna, jonne voisimme tulla kaveriporukalla urheiltuamme saunomaan. Unelmieni asuntoni sijaitsisi myös turvallisen kävelymatkan päässä päiväkodista ja ala-asteesta. Olemme puhuneet avovaimoni kanssa myös paljon siitä, että haluaisimme asua Hämeenlinnassa, josta sekä minä että avovaimoni olemme kotoisin ja jossa meidän molempien vanhemmat ja suurin osa ystävistä asuu.

Periaatteessa minun ei tarvitsisi enää hirveästi säästää asuntoa varten vaan voisin vain marssia pankkiin, ottaa asuntolainan ja hankkia oman asunnon vaikka seuraavalla viikolla. Minua ei kuitenkaan ahdista mikään niin paljon kuin ajatus siitä, että olisin pankille velkaa seuraavat 20 vuotta. Olenkin jo parin vuoden ajan mietiskellyt, että olisi todella siistiä ostaa asunto käteisellä. Pidin tätä ajatusta pitkään pelkkänä haihatteluna, mutta luettuani Dave Ramseyn kirjoittaman maailman parhaan veloista selviytymisen oppaan * aloin uskoa siihen, että asunnon ostaminen käteisellä ei ole ollenkaan mahdotonta.

David Bachin ajatuksia soveltaen asetin viime kesän lopulla tavoitteekseni saada vuoden 2013 joulukuun loppuun mennessä säästöön 220 000 euroa. Tällaisen summan säästäminen ei kuitenkaan olisi onnistunut pelkistä nykyisistä tuloistani. Hakkasinkin hieman Exceliä ja laskin tämän henkilökohtaisen säästämistavoitteeni pohjalta yritykselleni uuden liikevaihtotavoitteen. Luonnollisesti tein myös suunnitelmat tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Tästä on aikaa nyt viisi kuukautta ja olen ollut tuloksiin kohtuullisen tyytyväinen.

Olen kuitenkin miettinyt, että kannattaisiko minun nostaa tavoitettani. Voisinko esimerkiksi saada kasaan tuosta 220 000 eurosta puuttuvan osuuden yhdessä ainoassa vuodessa?

Tällaisen täysin mahdottoman tavoitteen ongelmana olisi tietenkin se, että jos en alun perinkään uskoisi sen toteutumiseen, en olisi siihen kovinkaan sitoutunut. Toisaalta olen huomannut, että realismin unohtaminen voi olla joskus varsin vapauttavaa. Suurimmat esteet omien unelmien ja niiden toteutumisen välillä kun voivat olla pelkästään henkisiä. Jos asettaa tavoitteet ”mahdottomiksi”, antaa usein samalla itselleen oikeuden epäonnistua.

Mitä realismiin tulee, Mark Zuckerberg perusti Facebookin helmikuussa 2004. Vuoden 2006 syyskuussa Yahoo yritti ostaa Facebookia miljardilla dollarilla. Nyt, reilu neljä vuotta myöhemmin Facebookin arvo on jo 70 miljardia dollaria. Jos Mark Zuckerberg onnistuu luomaan vajaassa kolmessa vuodessa itselleen satojen miljoonien dollarien arvoisen omaisuuden, miksi minä en voisi saada kasaan vuodessa 200 000 euroa?

Olivatpa asetetut säästötavoitteet sitten ”mahdottomia” tai ”mahdollisia”, ei niillä ole mitään merkitystä, ellei niiden eteen ala tehdä jotakin. David Bachin suositus on (Anthony Robbinsia lainaten), että tavoitteiden kirjaamisen yhteydessä pitäisi laittaa ylös myös jotakin konkreettista, jonka voi tehdä kunkin tavoitteen eteen seuraavan 48 tunnin aikana. Tämä ensimmäinen askel voi olla vaikka kuinka pieni. David Bach suosittelee myös, että jokaisen tavoitteen kohdalle kannattaa merkitä yksi henkilö, joka voi auttaa tavoitteen toteutumisessa.

Parhaimman käsityksen tästä mallista saa lukemalla David Bachin kirjan Smart Couples Finish Rich *. Tuosta kirjasta löytyy muutama kymmenen sivua suomalaisen lukijan näkökulmasta epärelevanttia tauhkaa eläkesäästämisestä Yhdysvalloissa, mutta mielestäni pelkkä Purpose-focused financial plan -malli teki kirjasta lukemisen arvoinen. Tämän mallin lisäksi kirjassa on esitetty useita hyviä ajatuksia siitä, miten pariskunnat voivat järjestellä raha-asiansa. Kaiken kaikkiaan kysymyksessä on siis varsin suositeltava lisä talousasioista kiinnostuneen kirjahyllyyn.

Entäpä ne omat tavoitteeni tälle vuodelle? No, tuo 220 000 euron henkilökohtainen tavoite tulikin jo kerrottua. Olen melko varma, että pystyn saamaan tuon summan kasaan tavoiteajassani. En tietenkään sulje pois mahdollisuutta, ettenkö pääsisi tuohon tavoitteeseeni nopeamminkin. Säästämistahdin nopeuttaminen edellyttäisi kuitenkin reipasta tulojen kasvattamista (tai lottovoittoa). Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mielessäni sellaisia ideoita, joiden avulla tuo olisi mahdollista siten, että pystyisin tekemään myös kaikki ne muut asiat, jotka olen tänä vuonna suunnitellut tekeväni.

Oletko asettanut itsellesi säästötavoitteen tälle vuodelle? Kuinka suuren tavoitteen asetit? Yritätkö päästä tavoitteeseesi pelkästään menojen karsimisella vai yritätkö myös kasvattaa tulojasi?