5 vinkkiä aloittavalle sijoittajalle

Kaverini kävi tänään luonani kyselemässä joitakin perusvinkkejä aloittavalle sijoittajalle. Koska nämä voivat kiinnostaa muitakin, tässä kaverilleni antamani aloittavan sijoittajan vinkit.

1. Tuotto ja riski

Kuluneen kliseen mukaisesti ”tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä”. Tällä tarkoitetaan sitä, että yleensä korkeampaa tuottoa ei ole mahdollista saada ilman suurempaa riskiä. Jos joku lupaa sinulle enemmän kuin tuottoa kuin muut, tulet todennäköisesti menettämään kaikki sijoittamasi rahat. Varsinkin jos joku lupaa ”varmoja” tuottoja, juokse toiseen suuntaan ja lujaa.

Osakemarkkinoiden keskituotto on ollut historiallisesti noin 8 % luokkaa. Inflaation ja verojen jälkeen tästä voi odottaa jäävän käteen noin 4 – 5 % vuodessa. Kaikkiin tätä korkeampiin tuottolupauksiin kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti.

Riskittömiä sijoituksia ei ole olemassa, mutta käytännön syistä sijoituksia Suomessa Suomen valtion velkakirjoihin on pidetty riskittöminä. Lisäksi maailmalla pidetään riskittöminä sijoituksia Yhdysvaltain velkakirjoihin.

Tuoton ja riskin kulkeminen käsi kädessä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuotto-odotukset toteutuisivat varmasti vain siksi, että ne ovat matalia. Riskin ongelma on siinä, että sitä on hankala arvioida ennen sen toteutumista.

2. Hajauttaminen

Koska tulevaisuutta on niin hankala ennustaa, suositellaan osakesijoituksien hajauttamista. Hajauttamisen taustalla on havainto siitä, että ostamalla yhden yhtiön osakkeen sijasta useamman yhtiön osakkeita voidaan saada aikaiseksi lähes sama tuotto huomattavasti pienemmällä riskillä. Syynä tähän on, että eri yhtiöiden osakkeet liikkuvat eri tahdissa.

Osakesijoituksien hajauttamista suositellaan tehtäväksi sekä toimialoittain että maantieteellisesti.

Osakesijoituksien hajauttamiseen liittyy jonkin verran inhottavaa matematiikkaa sekä käsitteitä kuten systemaattinen riski, moderni portfolioteoria ja keskihajonta. Käytännössä sijoitusten hajauttaminen onnistuu helpoiten ostamalla yksittäisen osakkeiden sijasta osakerahastoja.

3. Kulut

Osakerahastojen ikävä puoli on, että niiden ostamiseen, myymiseen ja pitämiseen liittyy kaikenlaisia kuluja. Näitä kuluja ei aina tuoda kovin selkeästi esiin. Viimeisten vuosien aikana Suomessakin on herätty huomaamaan, että useissa tapauksissa osakerahastojen kulut syövät niiden tuotot. Sijoittaja ei useinkaan saa korkeampien kulujen vastineeksi yhtään sen parempaa tuottoa kuin toisesta, halvemmasta rahastosta.

Maailmalla onkin syntynyt passiivisen sijoittamisen koulukunta, joka suosittelee ostamaan vain sellaisia rahastoja, joiden kulut ovat hyvin pienet. Käytännössä valinnaksi tulevat tällöin niin sanotut indeksirahastot. Indeksirahastojen ongelmana kuitenkin on, että niihin sijoittaminen vaatii sijoittajalta huomattavan korkean määrän ymmärrystä siitä, että mitä indeksirahastoja pitäisi ostaa.

Pankin myymien rahastojen ehdottomasti paras puoli on, että pankit ja pankkien tarjoamat rahastot tekevät sijoittamisen aloittamisen helpoksi. Ostamalla pankin tarjoamaa rahastoa tulee ehkä maksaneeksi pankille kuluina hyvin suuren osan tuotosta, mutta loppujen lopuksi tämä voi olla sen arvoistakin.

4. Ikä ja riskinsietokyky

Lähes jokaisessa sijoitusoppaassa muistetaan mainita, että mitä aikaisemmin sijoittamisen aloittaa, sitä tehokkaammin korkoa korolle -ilmiö ehtii toimia. Voidaan esimerkiksi laskea, että jos henkilö sijoittaisi 19-vuotiaana 10 000 euroa osakkeisiin ja osakemarkkinoiden keskituotto olisi 12 % vuodessa, olisi sijoitus kasvanut 50 vuodessa baziljoonaan euroon.

19-vuotiailla kuitenkin harvemmin on 10 000 euroa sijoitettavaksi. Lukion jälkeen tulee armeija, armeijan jälkeen opiskelut. Keskimääräisen kuuden vuoden yliopisto-opiskelun jälkeen ikää on kertynyt jo sen verran, että muutaman vuoden kuluttua edessä on ensimmäisen oman asunnon ostaminen. Asuntovelallisen ylimääräiset rahat menevätkin sitten seuraavan 20 vuoden ajan asuntolainan lyhennyksiin.

Käytännössä sijoittamaan päästäänkin usein vasta myöhemmässä keski-iässä. Tässä vaiheessa kun eläkeikään on aikaa ehkä enää 10 vuotta, alkaa paniikki. Ylimääräistä rahaa olisi, mutta jotta eläkeikään mennessä ehtisi kerryttää kasaan tarpeeksi suuren potin, pitäisi sijoituksien keskituoton olla vähintään osakemarkkinoiden 8 % historiallisen keskituoton verran, mielellään vielä enemmän.

Osakemarkkinoilla on kuitenkin nousukausia ja laskukausia. Tämän vuoksi sanotaankin, että osakemarkkinoille pitäisi pystyä sitoutumaan vähintään seitsemäksi ja mielellään yli kymmeneksi vuodeksi. Lisäksi eläkeiän lähestyessä riskinsietokykymme käytännössä vähenee. Siinä missä teini-ikäisellä on kymmeniä vuosia aikaa odottaa osakemarkkinoiden kääntymistä positiiviseksi, ei eläkeikää hipovalla tällaista luksusta ole.

Kohtuullisen hyvä nyrkkisääntö on, että sijoituksista pitäisi olla riskittömissä sijoituksissa oman iän verran prosentteina. Tällaista sijoituksien hajauttamista eri omaisuusluokkiin kutsutaan allokoinniksi.

5. Ajallinen hajauttaminen

Kaikki tietävät vanhan ohjeen ”osta halvalla, myy kalliilla”. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Sen lisäksi, että pitäisi tietää milloin ostaa pitäisi vielä tietää milloin myydä.

Pankit ja osakerahastot suosittelevatkin tavalliselle sijoittajalle sijoittamisen aloittamista pikkuhiljaa eli sijoitusten ajallista hajauttamista (engl. dollar-cost averaging). Ostamalla osakkeita joka kuukausi samalla summalla tulee ostaneeksi osakkeita enemmän silloin kun ne ovat halpoja ja vähemmän silloin kun ne ovat kalliita.

Tämän menetelmän kriitikot ovat huomauttaneet, että jatkuviin ostoihin liittyvät kulut voivat syödä sijoitusten tuottoja. Olen kuitenkin ajan kuluessa tullut siihen tulokseen, että pieni tuotoista tinkiminen voi olla ihan paikallaan jos vaihtoehtona on se, että jähmettyy paikalleen eikä uskalla sijoittaa ollenkaan.

Kommentteja, korjauksia?