Tarkan markan toimisto

Kuukausi vaihtui taas vajaa viikko sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt on taas se viikonloppu kuukaudesta, jolloin yrittäjät ympäri Suomea valmistelevat tai jopa viimeistelevät edellisen kuukauden kirjanpitoa. Prosessi on oheisessa kuvassa vasta alussa, mutta noin tunnin kuluttua tuo lattia tulee olemaan täynnä erilaisia kuitteja, tiliotteita, tositteita sekä tulosteita.

Näitä kuitteja kasaillessa olen huomannut, että yrittäjyys on muuttanut varsin paljon asennettani säästämistä ja rahaa kohtaan. Käytän edelleenkin paljon aikaa hintojen vertailuun, mutta olen huomannut, että näin yrittäjälle nopeus onkin usein tärkeämpää kuin rahan säästäminen.

Käytännön esimerkkinä olen etsinyt jo pitkään toimistoni seinälle sopivaa valkotaulua. Sain ensimmäisen tarjouksen valkotaulusta jo viime vuoden lokakuun kolmas päivä. Viimeisin tarjous on kolahtanut postilaatikkooni 20.1.2012. Tässä tarjouksessa minulle tarjotaan 2020×1210 mm valkotaulua hintaan 220,90 euroa. En usko, että tämä hinta tästä enää hirveästi laskee, mutta tästä huolimatta en ole vain tilannut tuota valkotaulua vaan miettinyt varmasti ainakin kaksi tuntia, että löytäisinkö jostakin tuon taulun halvemmalla tai että onko se sittenkään tarpeellinen ostos.

Palkkatöissä ollessani tällainen viivyttely ja hintojen vertailu oli ihan hyvä asia. Palkkani oli sama joka kuukausi ja kaikki ostokset, jotka jätin tekemättä viivyttelyn takia säästivät rahojani. Ajatus siitä, että olisin voinut käyttää tämän menetetyn ajan lisätuloja ansaiten oli lähinnä teoreettinen.

Nyt yrittäjänä tilanne on kuitenkin täysin erilainen. Ensimmäinen ja suurin ero on siinä, että käyttäessäni rahaa yrityksen hankintoihin en tuhlaa rahaa vaan teen investointeja. Mikäli teen asiat oikein, jokainen käyttämäni euro tuo minulle itsensä takaisin tulevaisuudessa.

Toinen iso ero liittyy vaihtoehtoiskustannuksiin. Olisin aivan oikeastikin voinut käyttää valkotaulujen hintojen vertailuun käyttämäni ajan potentiaalisille asiakkaille soittamiseen tai vaikkapa jonkun uuden tuotteen kehittämiseen.

Konsulteilla ja asiantuntemustaan myyvillä yrittäjillä vaihtoehtoiskustannus konkretisoituu parhaiten. Keikkatöitä tekevä lääkärikin menettää aivan oikeasti 150 euroa jokaisena tuntina, jota hän ei vietä potilaita vastaanottaen.

Tästä seuraa myös sellainen ongelma, että minun on joskus hankala arvioida, että mikä on tarpeeksi. Nyt kun jokainen tekemäni lisätunti tuo rahaa minulle, missä vaiheessa lopetan? Onko 37,5 tuntia viikossa tarpeeksi vai pitäisikö minun sittenkin olla töissä 12 tuntia jokaisena viikonpäivänä? Yrittäjänä kukaan muu ei ole antamassa minulle tähän vastausta.

Tämä kirjanpitoaineiston kokoaminen onkin siinä mielessä harvinaista herkkua, että ainakin tämän yhden päivän kuukaudessa joku ulkopuolinen taho määrää selkeästi, että mitä minun pitää tehdä. Tämä on yllättävän vapauttavaa.