Olen ollut autotta nyt seitsemän vuotta, ja sittemmin polkupyörän selästä tehtyjen vertailujen valossa en voi kuin suositella autosta luopumista kaikille niille jotka haluavat vielä löytää jotain uutta maaperää säätäväisyydessä, ja joille se suinkin vain on mahdollista. Auto on pyhä lehmä – ja todella kallis sellainen.
Autoilu köyhdyttäjänä
Suomalaisen autoilijan kustannukset peltilehmästään ovat 600 – 1.000 € kuukaudessa (Taloussanomat 9.5.2008). Keskituloiselta 2.800 euroa kuukaudessa tienaavalta perheelliseltä (kaksi työssäkäyvää puoliskoa) autonkäyttö syö karkeasti kuudenneksen bruttotuloista. Pyöräilijänä rikastun siis joka kuukausi tuolla 600 – 1.000 eurolla, josta voi vielä vähentää pyöräilyn hyvin minimaaliset käyttökustannukset! Ja jos olet yksin asuva, on tuo menopotti autoilijana joko kolmannes(!) pois palkastasi, tai pyöräilijänä kolmannes lisää hilloa tilillesi. Ja viime kädessähän tuo autoilulle menetetty raha on menetettyä aikaa, joka täytyy tehdä töitä voidakseen istua autossa.
Autoilu kulutuksen lisääjänä
Polkupyörällä tavaraa kaupasta säässä kuin säässä raahatessa on muistunut monesti mieleen se, miten helppoa tämä olikaan autolla. Sinne vain sujautti monta pulleaa muovikassillista ruokaa auton perään, ja menoksi. Tämä helppous toimii toisaalta myös toiseen suuntaan. On helpompi ostaa mitä tahansa, miten paljon tahansa ja miten nopeasti tahansa, kun tavaraa ei tarvitse roikottaa lihasvoimalla polkupyörän selässä. Moni isompi ostos on jäänyt pyöräilijänä odottamaan sopivampaa hetkeä, ja rahaa säästyy. Kaupasta ei pyörällä saa kerralla tuotua niin paljon tavaraa kuin autolla, ja rahaa säästyy. Eikä voi myöskään lähteä heräteostoksille ostosparatiiseihin, jotka sijaitsevat kaukana automatkan päässä, ja rahaa säästyy.
Autoilu kunnon romahduttajana
Koiranilmalla pyöräily kasvattaa paitsi luonnetta myös kuntoa. Jokainen matka jonka autoilija istuu kiesissään paikallaan ja surkastuttaa alaraajojaan, minä kasvatan jalkalihaksiani polkemalla ketjuratasta. Tämäkin on kustannus, jonka autoilija maksaa fyysisenä köyhtymisenä, kun taas minä pyöräilijänä kartutan ruumiillista varallisuuttani.
Autoilu kodin jatkeena
Polkupyöränsä varassa oleva ihminen ei voi asua kohtuuttoman kaukana palveluista. Autoilijalle kodin sijainti on miltei yhdentekevä. Autoilijat löytävätkin usein kotinsa kaupunkien laitamilta omakotitaloalueilta. Autoilun mahdollistama ”rajaton” kulutus onkin omiaan lisäämään painetta kodin neliöille. Kun tavaraa siunaantuu lisää kuin itsestään kaiken aikaa, pitää sille saada entistä isompi ja isompi huusholli. Ja näin huomataan että autoilu on johtanut meidät alati suurempaan kulutukseen. Keskustan liepeillä pyörämatkan päässä asuvalle asuinneliöt jäävät usein pienemmäksi, mikä rajoittaa sekin tavaraa kerryttävää kulutusta, ja rahaa säästyy.
P.S. En kuitenkaan vastusta autoilua sinänsä. Päinvastoin. Markkinoiden volyymi ei olisi lähellekään nykyisen suuruinen ilman autoilun tuomaa vauhtia ostovoimaan. Kannatan siis autoyhteiskuntaa!
Tarkkamarkka 
Jätä kommentti Maissinaksu Peruuta vastaus