Internet on täynnä erilaisia vinkkejä siitä, miten omaa palkkaa voi neuvotella korkeammaksi. Jotkut näistä ovat todella hyviä, kuten:
- älä ikinä laita hakemukseen palkkatoivetta (vaikka sitä vaadittaisiin)
- anna työnantajan aina laittaa ensimmäinen luku pöytään
- puhu rahasta vasta kun sinulle on tarjottu työpaikkaa
- ole selvillä alan yleisestä palkkatasosta
- neuvottele myös lomapäivistä, matkakorvauksista, bonuksista jne.
Olen kuitenkin miettinyt hiljaa itsekseni, että voiko olla niin, että palkka riippuu todella paljon työnhakijan elinkustannuksista.
Tarkoitan tällä sitä, että jos työnhakijan elämäntyyli on ylellinen, hänelle tarjotaan suurempaa palkkaa kuin säästäväiselle henkilölle.
Tällaista on tietenkin todella hankala todistaa. Jos tämä kuitenkin on totta, olisi tällä melkoinen vaikutus koko säästäväisen elämäntavan mielekkyyteen.
Minulla tämä mieleeni tällä kertaa siitä, että Quorassa oli kysymys, jossa kysyttiin, että onko ok, että startup-yrityksen toimitusjohtaja saa palkkaa 350 000 dollaria vuodessa. Tunnettu enkelisijoittaja David S. Rose vastasi tähän näin, että ”Ei, se ei ole lähellekään ok.”
Tämä vastaus oli odotettava.
Mielestäni hurja juttu oli kuitenkin se, miten hän jatkoi vastaustaan:
Joissakin tapauksessa, joissa yritys on myöhäisemmässä vaiheessa ja sillä on merkittävää liikevaihtoa ja vanhempi perustaja (sanotaan, +/- 50 vuotta), jonka elinkustannukset ovat korkeat (lapsia, kouluja, asuntolainaa jne.) palkka voi hiipiä lähelle 200 000 dollaria, mutta tämä olisi poikkeus.
En tiedä teistä, mutta minusta tämä on mielenkiintoista.
Karkeastihan tämä tarkoittaisi sitä, että jos:
- pukeutuu kalliisiin mittatilauspukuihin
- ajaa uudella 5-sarjan BMW:llä
- asuu miljoonan euron omakotitalossa
tarjottava palkka on merkittävästi korkeampi kuin jos:
- pukeutuu farkkuihin ja t-paitaan
- ajaa vanhalla Toyota Corollalla
- asuu köyhällä alueella vuokrakerrostalossa
Penni ajatuksistanne.
Tarkkamarkka 
Jätä kommentti Maria Peruuta vastaus